Unkarilaiset Mestarit

Unkarilaiset Mestarit, Brassaï, Capa, Kertész, Moholy-Nagy, Munkácsi
Tampereella 7.11. - 5.12.2009 TR1:ssä.

Tamperelaiset olivat onnistuneet saamaan vanhojen unkarilaisten mestarikuvaajien kuvia näyttelyksi. Mukana oli muutama alkuperäinenkin vedos, useimmat olivat vedostettu muistaakseni 1960- ja 1970-luvuilla.

Capan ja Kertészin kuvia olen nähynyt paljon ennenkin, lähinnä kirjoista. Oli hienoa nähdä "oikeita valokuvia" kirjoista katsomisen lisäksi. Molemmilta oli mukana monta hienoa kuvaa. Tosin Kertésziltä olisin itse valinnut hieman eri kuvat. En kylläkään tiedä olivatko eri kirjoissa nähdyt kuvat edes valittavissa. Tosin näyttelyn kuraattorin esipuheen mukaan kuvia oli valittavissa tuhansia. No joka tapauksessa esillä olevat kuvat olivat hienoja. Molempien kuvat olivat puhuttelevia, eri tavoilla tosin. Tekniikka tuki molemmilla itse kuvaa (eikä päinvastoin, kuten turhan usein varsinkin nykyään näkee).

Kertészilta oli onneksi mukana eräs suosikkini hänen monista hienoista kuvistaan. Kuva, jossa juna kulkee takana ylhäällä olevalla sillalla ja etualalla mies kantaa paketoitua taulua tms. Näiden kahden aiheen lisäksi kuvassa on paljon muutakin, ja vieläkin ihmettelen ja tutkin kuvaa ja yritän päästä selville siitä. Kerrassaan mainio kuva:
http://www.bbc.co.uk/photography/genius/gallery/kertesz.shtml

Muut kolme mestaria olivat minulle aiemmin jääneet hieman vieraammiksi.

Brassaïlta ei ollut kovin montaa kuvaa. Esilläolleet olivat kaikki hieman erityyppisiä alkaen pariisin iltaelämän kuvista ehkä jonkinlaisiksi cityscape-tyyppisiin kuviin. Mukana oli myös muotokuva Picassosta miljöössä. Kummastuksekseni tätä kuvaa hallitsee tavattoman suuri kamiina varjoineen. Jäin pohtimaan miksi juuri kamiina, kun kyse oli Picassosta. No ehkä siihen joku selitys on.

Moholy-Nagyltä oli mukana kokeellisia kuvia, fotogrammeja ja päällekkäisvalotuksia. Ne eivät minua juuri puhutelleet. Muutama "tavallinenkin" kuva häneltä oli esillä. Niissä aiheita oli käsitelty tavanomaisesta poikkeavasti ja näkökulma aiheisiin oli vieläkin katsottuna "moderni".

Munkácsilta oli mukana muotikuvia 30- ja 40-luvuilta. Myös hänen tunnetuimpiinsa kuuluva kuva kolmesta pojasta Tanganjika-järvellä oli mukana. Muutamasta näyttelyssäkin olleista kuvissa näkyy tyyli, jonka Cartie-Bresson vei myöhemmin vielä pidemmälle.

Kaiken kaikkiaan näyttely oli hieno kokemus. Valitettavasti näyttely oli Suomessa vain vähän aikaa eikä kiertänyt muualla. Harmi, sillä näyttelyn kuvat olisivat ansainneet vieläkin enemmän katsojia kuin nyt muutamassa viikossa ehti käymään. Onneksi ainakin sinä päivänä kun vierailin näyttelyssä, katsojia oli ilahduttavan runsaslukuisesti.