Ehdin Luova.fi:n galleriaan Martti Jämsän näyttelyyn OPS! Helsinki Polaroid viimeisenä päivänä. Käynti kannatti.
Jämsä on ottanut kokonaisuutensa kuvat kävely- ja pyöräretkillä Helsingissä. Kuvat ovat kokoelma retkillä eteen tupsahtaneita, hyvin nähtyjä aiheita, jotka on taltioitu kaupungin ”marginaalialueilta” ja ilman ”varsinaista metodia”, kuten näyttelystä kertovasta esittelypaperista voi lukea. Musta Taide on julkaissut kuvia laajempana kokonaisuutena samannimisenä kirjana tänä vuonna. Alkuvuodesta se julkaisi myös Kristoffer Albrechtin Ziggzagg-teoksen, joka niin ikään luotaa marginaalialueita, Euroopassa. Niitä on hauska verrata keskenään.
Jämsän kuvat on otettu polaroid-kameralla. Se oli Suomessa 1970-luvulla suosittu kamera helppoutensa takia: siinä ei ollut kaikkia satunnaisnäppäilijää kenties tuskastuttavia järjestelmäkameran monimutkaisuuksia. Näppäys heijastuu kamerassa kuva-arkille, joka kehittyy itsestään positiiviksi ja on valmis katsottavaksi pari minuuttia kuvan ottamisen jälkeen. Polaroidin erikoisuuksiin kuuluu myös kuva-arkin pienehkö koko ja miltei neliömäinen muoto (7,6x7,8 cm).
Jämsä on kuvatessa käyttänyt Polaroid 600 ja 770 –filmejä. Näyttelyssä melkein kaikki vedokset ovat esillä suurin piirtein alkueräisessä polaroid-koossa. Poikkeuksen muodostavat selvästi isommat mutta samoihin mittasuhteisiin tehdyt kuvat, joita on ripustettu yksi kunkin pitkän seinän mittaisen sarjan alkuun.
Kuvien kauhtunut värimaailma muistuttaa vanhojen värifilmien ailahtelevista värien kiinnittymisominaisuuksista. Hailakoiden sävyjen joukossa on joissakin kuvissa korostettu punaista ja keltaista. Jämsä päätyi ratkaisuun, jotta kuvat toimisivat hyvin kirjassa; siellä punainen ja keltainen eivät korostukaan samalla tavoin. Kauhtuneet sävyt antavat nostalgisen vivahduksen kuin katsoisi vanhojakin kuvia.
Hailakalla sävymaailmalla ja pienellä kuvakoolla on se hauska seuraus, että ne tuovat sommittelun enemmän esiin. Tavallisissa täyteläisissä värikuvissa pienetkin yksityiskohdat nousevat helposti esiin ja luovat sommittelusta siten mustavalkokuviin verrattuna usein sirpaleisen vaikutelman. Jämsän sommitelmia katsoo oikein mielikseen. Ne ikään kuin nousevat menneestä.
On helppo yhtyä näyttelyn esittelytekstin luonnehdintoihin kuvien humoristisuudesta ja kokonaisuuden sympaattisuudesta. Onneksi kuvia voi yhä ihastella kirjan sivuilta.
Valo Kuvajainen
torstai 16. heinäkuuta 2009
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Hollywood hold'em - Antti Kannelsuo S-Galleriassa 29.6.-7.8.2009
S-galleria on SOK:n pääkonttorissaan Fleminginkatu 34:ssä ylläpitämä näyttelypaikka. Sitä on vaikea löytää ilman ohikulkijoiden apua, sillä paikalla ei ole mitään erityistä opastusta galleriaa varten. Gallerian ohjelma vaikuttaa silti ihan kunnianhimoiselta: siellä on kevään mittaan ollut suurin piirtein kuukausittain vaihtuvia näyttelyitä ja koko syksy on buukattu eri alojen kuvaamataiteilijoille. Tilana galleria on parisenkymmentä metriä pitkä, neljä-viisi metriä leveä käytävä, joka sopii kyllä tehtäväänsä, mutta ei välttämättä ole siihen alunperin suunniteltu.
Heinäkuun taiteilija, graafikko Antti Kannelsuo on käyntikortin mukaan SOK:n omaa väkeä. Hänen teoksiaan on esillä seitsemäntoista, kokoluokkaa metri kertaa puolitoista. Näyttelykokonaisuutta taustoittavaa taiteilijan tai näytteilleasettajan laatimaa esittelyä ei ole, mutta ilmeisesti osin sitä korvaavaksi ratkaisuksi on jokaisen kuvan yhteyteen laitettu lyhyt teksti kuva-aiheesta. Lisäksi näyttelystä löytyy muutaman rivin esittely S-Gallerian kotisivuilta. Kannelsuo otti kuvat matkallaan Yhdysvaltain länsirannikolla kesällä 2008.
Näyttely jakaantuu aiheidensa ja visuaalisen ilmeensä puolesta kahteen ryhmään. Erilaiset hotellien, peliluolien ynnä muiden huvittelupaikkojen vanhat valomainokset ja mainoskyltit muodostavat yhtenäisen kahdeksan kuvan sarjansa, ja ne onkin sijoitettu kaikki samalle seinälle. Prameat kyltit on jo täysin palvelleina siirretty pois käytöstä, ja kuvat keskittyvät nimenomaan niihin paljastamatta juurikaan sitä ympäristöä, jossa ne on kuvattu. Se olisi ollut toisenlainen ratkaisu ja tuonut muita aspekteja kuviin. Nyt kuitenkin mukaan on tullut graafisuutta, joka korostuu etenkin yhdessä kuvassa, jossa aihe peittää koko kuva-alan. Kuviin valittu mattapinta onkin omiaan juuri tähän sarjaan.
Kuvaajan kotisivujen perusteella Kannelsuo harrastaa matkakuvausta ja on aikaisemminkin mielellään tallentanut mainostauluja ja muuta vieraiden kulttuurien merkkiviidakkoa. Länsirannikon mainoskyltit ovatkin näyttelyn parasta antia yhtenäisyytensä johdosta.
Muut yhdeksän kuvaa eivät muodosta samalla tavoin eheää kokonaisuutta, mutta monista niistä löytyy eri tavoin (värit, aiheet) viittauksia kylttisarjaan. Tätä kautta humoristisimpana pidän Hight Ashburyn asuntorakennuksen satulinnatorneja, joiden väritys pomppaa suomalaisen silmään. Lisäksi surffilauta kainalossa juokseva surffari on varsin hauska ja viehättävä kuva, vaikka en nähnytkään sillä olleen yhteyttä sarjaan. Kylttisarjasta ja joistakin muista kuvista välittyy mennyt maailma, mutta vain kylttisarjan aiheiden kautta nousee esiin voimakas nostalgisuus, eikä muista kuvista välity jotain muuta tunnelmaa yhtä vahvasti.
Kaiken kaikkiaan tulee vaikutelma, että näyttely on koottu kylttisarjan ympärille. Se on matkailijan kokonaisuus, jossa tärkeintä on kohdatut asiat ja niiden synnyttämät vaikutelmat. Katsojan vaikutelmat kuvista eivät järin paljon poikkea siitä, mitä televisiosta on saanut nähdäkseen. Kylttisarja nousee kokonaisuudesta taiteellisessa mielessä henkilökohtaisimpana osiona. Kuvaaja on käsitellyt teemaa jo pidempään ja se näkyy.
Valo Kuvajainen
Heinäkuun taiteilija, graafikko Antti Kannelsuo on käyntikortin mukaan SOK:n omaa väkeä. Hänen teoksiaan on esillä seitsemäntoista, kokoluokkaa metri kertaa puolitoista. Näyttelykokonaisuutta taustoittavaa taiteilijan tai näytteilleasettajan laatimaa esittelyä ei ole, mutta ilmeisesti osin sitä korvaavaksi ratkaisuksi on jokaisen kuvan yhteyteen laitettu lyhyt teksti kuva-aiheesta. Lisäksi näyttelystä löytyy muutaman rivin esittely S-Gallerian kotisivuilta. Kannelsuo otti kuvat matkallaan Yhdysvaltain länsirannikolla kesällä 2008.
Näyttely jakaantuu aiheidensa ja visuaalisen ilmeensä puolesta kahteen ryhmään. Erilaiset hotellien, peliluolien ynnä muiden huvittelupaikkojen vanhat valomainokset ja mainoskyltit muodostavat yhtenäisen kahdeksan kuvan sarjansa, ja ne onkin sijoitettu kaikki samalle seinälle. Prameat kyltit on jo täysin palvelleina siirretty pois käytöstä, ja kuvat keskittyvät nimenomaan niihin paljastamatta juurikaan sitä ympäristöä, jossa ne on kuvattu. Se olisi ollut toisenlainen ratkaisu ja tuonut muita aspekteja kuviin. Nyt kuitenkin mukaan on tullut graafisuutta, joka korostuu etenkin yhdessä kuvassa, jossa aihe peittää koko kuva-alan. Kuviin valittu mattapinta onkin omiaan juuri tähän sarjaan.
Kuvaajan kotisivujen perusteella Kannelsuo harrastaa matkakuvausta ja on aikaisemminkin mielellään tallentanut mainostauluja ja muuta vieraiden kulttuurien merkkiviidakkoa. Länsirannikon mainoskyltit ovatkin näyttelyn parasta antia yhtenäisyytensä johdosta.
Muut yhdeksän kuvaa eivät muodosta samalla tavoin eheää kokonaisuutta, mutta monista niistä löytyy eri tavoin (värit, aiheet) viittauksia kylttisarjaan. Tätä kautta humoristisimpana pidän Hight Ashburyn asuntorakennuksen satulinnatorneja, joiden väritys pomppaa suomalaisen silmään. Lisäksi surffilauta kainalossa juokseva surffari on varsin hauska ja viehättävä kuva, vaikka en nähnytkään sillä olleen yhteyttä sarjaan. Kylttisarjasta ja joistakin muista kuvista välittyy mennyt maailma, mutta vain kylttisarjan aiheiden kautta nousee esiin voimakas nostalgisuus, eikä muista kuvista välity jotain muuta tunnelmaa yhtä vahvasti.
Kaiken kaikkiaan tulee vaikutelma, että näyttely on koottu kylttisarjan ympärille. Se on matkailijan kokonaisuus, jossa tärkeintä on kohdatut asiat ja niiden synnyttämät vaikutelmat. Katsojan vaikutelmat kuvista eivät järin paljon poikkea siitä, mitä televisiosta on saanut nähdäkseen. Kylttisarja nousee kokonaisuudesta taiteellisessa mielessä henkilökohtaisimpana osiona. Kuvaaja on käsitellyt teemaa jo pidempään ja se näkyy.
Valo Kuvajainen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
