Pentti Sammallahti, Retrospektiivi

PENTTI SAMMALLAHTI, RETROSPEKTIIVI
15.9.2010 - 27.2.2011, Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki

Pentti Sammallahden retrorespektiivinen näyttely on saanut heti alkuunsa paljon huomiota ja paljon kävijöitä. Eikä yhtään turhaan!

Näyttelyssä on paljon kuvia. Niin paljon, että suosittelen, että kävijä ei yritäkään katsoa kaikkia kuvia yhdellä käynnillä vaan että käy näyttelysssä monta kertaa. Tällä tavalla on ehkä helpompi omaksua kuvien anti.

Suurin osa kuvista on mustavalkoisia, muutama värikuvakin on 'eksynyt' joukkoon.

Sammallahden kuvat on konstailemattomia, 'suoria' valokuvia. Kuvien katselu on alkuunsa jotenkin hämmentävää, kunnes katsoja pääsee ikäänkuin sisään Sammalahden kuvien maailmaan. Sen jälkeen kuvien luona meneekin paljon aikaa, sillä melkein kaikissa kuvissa on oma tenhonsa, joka suurelti perustuu mustavalkoisen valokuvaan ja aiheiden alakuloiseen ja tarkkailevaan käsittelytapaan.

Kuvat eivät yritä sanoa mitään, ne vain esittävät kohteensa. Useissa kuvissa on mukana eläimiä, joko koira tai lintuja. Koirien käyttö kuvassa tuntuu paikka paikoin jopa maneerilta. Sen sijaan linnut ovat luontevasti mukana kuvissa. (Muutama vuosi sitten Sammalahdella olikin näyttely, jossa oli kaikissa kuvissa mukana lintu tai lintuja).

Eniten pidin panoraamoista. Oikeastaan ei haitannut yhtään vaikka horisontti useimmissa kuvissa olikin vääristynyt kaarevaksi. Panoraamoissa näkyy hieno sommittelu ja useat yksityiskohdat. Muutamissa kuvissa on useita kohteita, joissa katsojan katse kiertää ja kuvan katsominen on mielenkiintoista. Nämä kuvat on hyvä esimerkki että pelkistäminen ei aina ole hyväksi. Osa panoraamoista on puolestaan aivan erilaisia. Varsinaisen kohteen lisäksi kuvassa on avaruutta ja tilan tuntua. Ehkä onkin väärin puhua tässä tapauksessa kohteesta. Kohteena onkin ehkä koko sillä hetkellä näkyvä tila, jossa tuo avaruus ja tila onkin osa kohdetta.

Mukana on myös useita pystypanoraamoja. Ne ovat mielenkiintoisia jo siksikin, että niitä harvemmin näkee.

Jäin miettimään muutaman kuva kohdalla, että kuinkakohan kauan kuvaaja on joutunut odottamaan, että esim. tietty koira on juuri sopivalla kohdalla? esim tässä kuvassa:
http://www.candacedwan.com/#New_York/Exhibitions/Pentti_Sammallahti

Ja miten ihmeessä koira on saatu tähän paikalleen ja poseeraamaan: http://www.artline.com/associations/archive/ipa/show/show2009/exhibitors_and_non/Nailya_Alexander.php

Kuten aiempana totesin näyttelyssä on paljon kuvia. Mukana on useita erittäin pieniä vedoksia, varmaankin alle 10x10cm. Ne on taiteilija todennäköisesti aikanaan tehnyt vastalauseeksi erittäin suurille (metri x metri ja ylikin) kuville. Sammallahti varmaan päätti näyttää, että myös erittäin pienellä vedoksella voi saada aikaan hienoja kuvia. No tässä tapauksessa kuvat mielestäni kyllä kärsivät pienestä koosta. Samat kuvat hieman suurempina olisivat enemmän edukseen. Ja kyse ei ole pelkästään katseluetäisyyden ja kuvan koon suhteesta (vaikka esim. Taneli Eskola niin kerran väittikin). Nimittäin, kun näitä pieniä kuvia katsoo aivan läheltä, niin siitä huolimatta ei voi havaita kaikkia kuvan hienopja yksityiskohtia riittävän selkeästi. Jos kuvat olisivat hieman suurempia, nämä yksityiskohdat tulisivat hienosti esiin.

Kaiken kaikkiaan hieno näyttely, johon kannattaa tulla kauempaakin ja jonka katsomiseen kannattaa varata aikaa. Suosittelen!