KANSALLISMAISEMA.FI - Antti Leinosen ja Matti Snellmanin valokuvia

17.3. - 29.3.2009, Sanomatalon Mediatori, Helsinki

Kun valokuvanäyttelylle on annettu niinkin mahtipontinen nimi kuin "Kansallismaisema", näyttelyvieraalla on lupa odottaa paljon. Kauniita maisemia, pohjoisen erämaita, virtaavia tunturipuroja, tunnettuja kaupunkinäkymiä? Sellaisia minä ainakin lähdin mielessäni katselemaan. Kolit ja Porvoon ranta-aitat on jo kuvattu miljoonaan kertaan, mutta jotenkin en vain väsy niitä katselemaan. Kansallismaisema on osa kansallistunnetta. Se sykähdyttää aina uudelleen sopivassa ympäristössä.

Mutta, mutta... Mikähän on Mediatorin Kansallismaiseman tarkoitus, huomaan miettiväni jo ensimmäisten kuvien äärellä. Provosoida ja ärsyttää? Vaiko kenties herättää luonnonsuojelutahtoa?

Näyttelyseinämille on ripustettu sekalainen kokoelma toisistaan poikkeavia luontokuvia. Antti Leinosen eläinkuvat edustavat puhdasverisimmillään sitä, mitä minä ymmärrän sanalla "luontokuva". Kuvat ovat hellyttäviä ja taidokkaita. Ne tuovat luonnon sellaisena esiin, jollaisena me toivoisimme sen olevan. Leinosen kuvia on mukava katsella, niiden äärellä viihtyy. Mutta mitä ihmettä ne tekevät tässä näyttelyssä? Ne on kuvattu johonkin aivan muuhun käyttötarkoitukseen.

Matti Snellman on kuvannut hakkuuaukioita ja muita tehometsätalouden runtelemia maisemia. Kuvien voima on niiden apaattisuudessa. Mutta kuvissa on häiritseviä teknisiä puutteita, kuten linssiheijastuksia, eivätkä ne muutenkaan sytytä. Niistä puuttuu juju.

Leinosen ja Snellmanin kuvissa on liian suuri ristiriita. Ne eivät tue toisiaan, ja niiden yhteinen sanoma hukkuu yhteiseen sekametelisoppaan. Tätä näyttelyä on vaikea katsoa kokonaisuutena. Kansallismaisema.fi-näyttelyn nimi velvoittaa enempään kuin mitä olen juuri nähnyt.

Mediatorille oli kaikesta huolimatta kiva poiketa ohikulkumatkalla. Näyttely herätti ajatuksia, ja olihan siellä ihan hienoja yksittäisiä kuviakin. Mutta jos olisin varta vasten lähtenyt sitä katsomaan, olisin pettynyt.

Sen verran Kansallismaisema.fi jäi mieltä askarruttamaan, että vierailin kotiin päästyäni näyttelyn kotisivuilla. Melkoinen mediatapahtuma näyttely on näköjään ollut - se kaikki on mennyt minulta ohi. Toisaalta ihan hyväkin, etten tiennyt taustoja. Nyt näyttely jätti enemmän tilaa ajatuksilleni.